Kävin tänään mahalaukun tähystyksessä ja jännitin operaatiota, koska olin lukenut siitä aika ikäviä kertomuksia. Näin kokemuksesta voin jälkeenpäin sanoa, että jännittäminen oli täysin turhaa.
Minulla on ollut vuosia sitten munuaiskivet ja ne sattui oikeasti. Inhottavuusasteikolla 0-5 (0 = ei tuntemusta, 5 = sietämätön tuska) munuaiskivet on siellä 4 tai 5 välillä, mahalaukun tähysys luokkaa 2.
Kun letku työnnetään nielusta ruokatorveen, se yököttää. Kehoittivat nielemään ja pakkohan sitä oli aluksi niellä, jotta meni sisään oikeaan osoitteeseen. Sen jälkeen olo vähän helpotti, kun koitti vaan olla rennosti nielemättä ja tekemättä mitään. Olen lukenut, että joillakin suihkutetaan jotain puudutetta kurkkuun. Minulla ei suihkutettu mitään. Jotain geeliä hoitaja laittoi letkuun.
Minulla otettiin paljon näytteitä ainakin mahalaukusta ja ruokatorvesta ja käytiin tähystämässä pohjukkaissuoleenkin. Mahalaukun näytteenottoa en juuri tuntenut. Ruokatorven näytteenotto vähän nipisti.
Arvelisin, että letku oli sisällä 5-7 min ja hoitaja kertoi koko ajan, kauanko operaatio vielä kestää. Koko ajan sitä toki toivoi, että loppuisi jo, mutta täysin sidettävän rajoissa mentiin.
Operaation jälkeen kurkunpää on vähän arka ja vatsassa tuntuu pieni polte.
Ihmisten kokemukset voivat olla erilaisia enkä halua vähätellä kenenkään toisen kokemusta toimenpiteestä. Oma kokemukseni oli paljon ennalta odottamaani parempi.
Uskon Jeesukseen. Rukoilin paljon operaation puolesta ja se meni hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti