keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Paksusuolen tähystys (kolonoskopia) meni hyvin

Myös paksusuolen täyhystys meni hyvin. Mahalaukun tähystyksestä on erillinen kertomus.

Edeltävä päivä


Päivää ennen toimenpidettä aamupäivällä tein 4 l Colonsteril -litkua kattilaan jääkaappiin jäähtymään, kun kuulemma kylmänä ei maistu niin pahalle. Ostin myös turkinpippureita (väkevää salmiakkia), kun jostain luin, että siitä voi olla apua.

En syönyt koko päivänä muuta kuin aamulla viipaleen juustoa epähuomiossa. Ohjeen mukaan olisi voinut syödä kevyen aamupalan ja vähän lounasta. Sen sijaan join koko päivän kivennäisvettä, johon olin laittanut pienen tilkan Ekströmin mansikkamehutiivistettä, jotta saisi jostain vähän suolaa ja sokeria vereen.

Klo 16 aloin 10 min välein tinttaamaan liuosta masuun, n. 1,7 dl kerrallaan. Pidin liuoksen ja metallimukin jääkaapissa. Otin toiseen käteen mukin, jossa oli liuosta, ja toiseen teelusikan, jossa oli turkipippuri. Salmiakki ensin suuhun, imeskelyä ja takas lusikalle. Sitten nenän kautta hengittämättä litku alas ja edelleen nenän kautta hegittämättä salmiakki suuhun ja imeskelyä muutama sekunti ennen hengittämistä. Tällä menetelmällä sain menemään sen 4 litraa 4 tunnissa ja äitelää makua leikkasi tehokkaasti pois se, ettei hengittänyt nenän kautta.

Tunnin kuluttua aloittamisesta n. klo 17 alkoi tuntua siltä, että täytyy käydä vessassa. Siellä ramppasin sitten n. 20 min välein. Litku oli juotu klo 19:50 ja vessassa juokseminen loppui n. klo 20:30. Pönttöön tuli lopuksi keltaista nestettä.

Jatkoin loppuillasta makeutetun kivennäisveden juontia ja kävin vielä pari kolme kertaa vessassa.

Toimenpidepäivä


Aamulla kävin vessassa ja tulikin keltaruskeaa kuraa. Mietin, että meniköhän suolen tyhjennys nyt ihan tuubiin, mutta lääkärin mukaan meni. 

Sain kuskin sairaalareissulle siltä varalta, että olisin voinut tarvittaessa saada toimenpidettä varten lääkitystä, jolloin en olisi voinut itse ajaa takaisin. Jännitti aika lailla, kun olin lukenut, että jollain sattui paljon, toisilla ei juuri ollenkaan.

Ennen toimenpidettä minun käskettiin vaihtaa pukuhuoneessa sairaalan sukat ja housut, jossa on reikä takana. Toimenpidehuoneessa lääkäri kyseli kaikenlaista. En saanut mitään lääkitystä. Sitten vasemmalle kyljelle ja letku työnnettiin sisään. Letku vietiin aika vauhdilla paksusuolta pitkin ohutsuolen suulle. Välillä käännyttiin selaälleen, välillä oikealle kyljelle. Siihen meni n. 10 min. Sattui samalla tavalla kuin joskus lapsena sattui mahaan, kun oli ilmavaivoja. Ei kovin pahasti, mutta olo oli vähän tukala. Takaisinpäin tultiin selällään maaten hissukseen suolta tutkien n. 20 min ja se ei tuntunut juuri miltään.

Suolen täyttämiseen tutkimuksen ajaksi käytetään nykyään ilman sijasta hiilidioksidia ja siitä ei jää turpeaa oloa kuin 20 min ajaksi. Poistuu kuulemma hengityksen myötä elimistöstä.

Jossain vaiheessa löytyi yksi näppylä, joka poistettiin ja lähti jatkotutkimuksiin. Jos osoittautuu adenoomaksi, tulee 5 vuoden kuluttua kutsu uuteen tähystykseen. Näppylöitä on kuulemma joka toisella.

Mielestäni toimenpide oli helpompi kuin mahalaukun tähystys (gastroskopia). Meni hyvin eikä löytynyt mitään vakavaa. Rukouksiin on vastattu. Kiitos Jeesus!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Mahalaukun tähystys (gastroskopia) ei ollut minulla niin ikävää kuin kirjoitetaan

Kävin tänään mahalaukun tähystyksessä ja jännitin operaatiota, koska olin lukenut siitä aika ikäviä kertomuksia. Näin kokemuksesta voin jälkeenpäin sanoa, että jännittäminen oli täysin turhaa.

Minulla on ollut vuosia sitten munuaiskivet ja ne sattui oikeasti. Inhottavuusasteikolla 0-5 (0 = ei tuntemusta, 5 = sietämätön tuska) munuaiskivet on siellä 4 tai 5 välillä, mahalaukun tähysys luokkaa 2.

Kun letku työnnetään nielusta ruokatorveen, se yököttää. Kehoittivat nielemään ja pakkohan sitä oli aluksi niellä, jotta meni sisään oikeaan osoitteeseen. Sen jälkeen olo vähän helpotti, kun koitti vaan olla rennosti nielemättä ja tekemättä mitään. Olen lukenut, että joillakin suihkutetaan jotain puudutetta kurkkuun. Minulla ei suihkutettu mitään. Jotain geeliä hoitaja laittoi letkuun.

Minulla otettiin paljon näytteitä ainakin mahalaukusta ja ruokatorvesta ja käytiin tähystämässä pohjukkaissuoleenkin. Mahalaukun näytteenottoa en juuri tuntenut. Ruokatorven näytteenotto vähän nipisti.

Arvelisin, että letku oli sisällä 5-7 min ja hoitaja kertoi koko ajan, kauanko operaatio vielä kestää. Koko ajan sitä toki toivoi, että loppuisi jo, mutta täysin sidettävän rajoissa mentiin.

Operaation jälkeen kurkunpää on vähän arka ja vatsassa tuntuu pieni polte.

Ihmisten kokemukset voivat olla erilaisia enkä halua vähätellä kenenkään toisen kokemusta toimenpiteestä. Oma kokemukseni oli paljon ennalta odottamaani parempi.

Uskon Jeesukseen. Rukoilin paljon operaation puolesta ja se meni hyvin!